Skip to content

Pelimusiikki

Musiikilla on valtava vaikutus ihmisiin. Yhdistettynä visuaalisiin signaaleihin, musiikki voi luoda täysin oman tunnelman viestien vastaanottajalle. Sama pätee myös videopeleihin, joissa pelaajan kokemusta muokkaavat itse pelin lisäksi myös muut audiovisuaaliset ärsykkeet.

1980–90 luvun videopelien musiikit muistuttivat lähinnä RAY-pelikoneiden huonosti toteutettuja ääniä. Nintendon ja SEGA-konsolien MIDI-pohjaiset äänitehosteet eivät juuri päätä huimanneet, mutta toisaalta sen ajan teknologia ei valitettavasti mahdollistanut monimutkaisten äänien integrointia yhdeksi kokonaisuudeksi. Kukapa ei muistaisi esimerkiksi Super Marion tai Megaman pelin yksitoikkoisen koukuttavaa tunnusmusiikkia.

Nykyään videopelien musiikista vastaavat maailman megatähdet. Esimerkiksi uusimman Call of Duty-Black Ops 3 -pelin tunnusmusiikin sävelsi konemusiikin ehdoton tähti, Afrojack. Aikaisemmin esimerkiksi PlayStadion konsolilla kuuluisaksi tulleen Tony Hawk pelisarjan soundtrack-listalta löytyi punk-rockin kovimmat nimet. Puhumattakaan Need for Speed Underground 2 -ajopelistä, jonka musiikkilistasta löytyi aikansa kovimmat hip-hop kappaleet.

Tulevaisuudessa pelimaailma tuskin vetää puoleensa entisiä hittejä tai megatähtiä, joiden kappaleita pelintekijät lainaisivat. Päinvastoin yhä kasvavissa määrin musiikkimaailma pyrkii kohti pelintekijöiden säveltämiä kappaleita. Syy tähän on varsin yksinkertainen – perinteisen musiikkialan poistuessa taka-alalle levynmyynnin suhteen, on musiikkialan löydettävä muita keinoja päästäkseen kuuntelijoiden korviin. Ja, koska pelialan suosio kasvaa eksponentiaalisesti, musiikkialan kannalta paras strategia on päästä pelimaailman ympyröihin.

Teknologian kehittyessä huimaa vauhtia voidaankin olettaa, että pelimaailma tulee lyömään tahtia musiikkialalla eikä päinvastoin.