Skip to content

Piirrettyjen teemamusiikki

Musiikin merkitys markkinointivälineenä on noussut yhä tärkeämmäksi monella alalla, niin pelimaailmassa kuin myös perinteisemmässä elokuvamaailmassa. Lasten piirrettyjen ”tunnarit” eli tunnusmusiikki, tulivat tutuksi jo 80-luvun lapsille. Pikkukakkosen tutut ohjelmat tunnisti jo korvamadoksi muuttuneista renkutuksista. Tunnarit eivät välttämättä olleet huipputeoksia tai loppuun asti hiottuja biisejä, vaan juurikin kyseisen ohjelman luonteeseen sopivia ralleja. Moni pikkukakkosen katsojista muistaa ehkä vieläkin itse ohjelman postitunnarin tai Pelle Hermannin musiikin?

Perinteisesti vanhempien piirrettyjen äänimaailma rakentui taustamusiikista, jonka avulla luotiin tunnelmaa. Esimerkiksi musiikilla ilmaistiin Aku Ankan tipahtamista katuviemäriin tai Mikki Hiiren jännittävää Mustakaavun jahtausta. Itse tunnusmusiikki oli toisarvoinen tekijä vanhoissa piirretyissä ja erilaiset hassun hauskat kommellukset tehostettiin pamauksilla, kolauksilla ja monenlaisilla erilaisilla äänimaailman tehosteilla, kuten Kojootin tipahdus kukkulalta tai päin puuta juokseminen Maantiekiitäjiä jahdatessaan.

Viime vuosien Disneyn elokuvat on suunniteltu ja tehty suurella budjetilla, grafiikan ja juonen lisäksi on panostettu myös musiikkiin. Osa kipaleista, kuten Frozenista tuttu ”Let it go”, on kirinyt erilaisille top-listoille ja niitä on nähty kilpailemassa vuoden parhaimman musiikkikappaleen palkinnosta. Lasten lallatukset ovat muuttuneet mahtipontisiksi ja tunteisiin vetoaviksi upeiksi teoksiksi. Esittäjiksi on valittu pop-taivaan tähtiä ja sanoittajiksi taas oman alansa huippuja.

Musiikki onkin noussut elokuvan muiden tehostekeinojen rinnalle yhtä tärkeäksi tekijäksi, vaikka aiemmin se jäi usein taka-alalle, grafiikan ja juonen pitäessä ykkössijaa.