Taidealasta puhuttaessa on pidettävä mielessä ikivanha katku, jonka mukaan makuasioista ei voi kiistellä. Tämän ajattoman aforismin lisäksi muistetaan vielä toinen – kauneus on aina katsojan silmissä. Oli kyseessä sitten musiikki, elokuvat, urheilu tai politiikka, mielipiteiden muodostamiseen on meillä kaikilla olemassa vapaus.
Mutta entä tilanteissa, joissa taide integroi sekä visuaaliseen teokseen äänettömän musiikin? Moni lukija raapii jo päätänsä miettien kuinka tämä on edes mahdollista. Yksinkertaisesti musiikki-ikonografiassa. Kyseinen taidemuoto ei välttämättä sytytä hehkulamppuja tavallisten tallaajien keskuudessa, mutta musiikki-ikonografia tuo yhteen perinteisen ikonografiikan sekä musiikin moderniksi taiteeksi. Vaikka modernista taiteesta voidaan olla montaa mieltä, tämä taidemuoto tuo raikkaan tuulahduksen taidemaailmaan. Ja mikä parasta, sen ymmärtämiseksi ei tarvitse viettää kymmentä vuotta taide-akatemian penkillä!
Musiikki-ikonografiassa yhdistetään visuaalisen taiteen ja musiikin lisäksi myös historiaa. Kirkoista tutut ikonimaalaukset juontavat juurensa keski-ajalta ja ajan kuluessa monet taideteokset kärsivät tai suorastaan tuhoutuivat ajan hampaiden rouskuttaessa. Tästä syystä historiallista todisteaineistoa löytyy tänä päivänä varsin niukasti. Tutkijat onnistuvatkin musiikki-ikonografian avulla tulkitsemaan sen ajan henkeä ilman, että heidän pitää päästä käsiksi äänipuolen aineistoon.
Lukuisat huippuyliopistot ympäri maailmaa ovat hypänneet tähän uuteen taide-bandwagoniin. Esimerkiksi Oxford, New York University sekä kuuluisa Cambridge ovat etunenässä investoineet musiikki-ikonografian tutkimukseen. Ja mikäli Helsinkiin tulee kuuluisa Guggenheim museo, ehkäpä myös Suomen yliopistot sekä taideakatemiat hyppäävät mukaan!